Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

   

Punainen - Varjoklaani

Violetti - Tuuliklaani

Sininen - Jokiklaani

Vihreä - Myrskyklaani

Keltainen - Kuulampi

 

 

Käyttäkää kirjoittaessanne hahmonne nimeä, EI nettinimeänne! Kirjoittakaa myös nimenne perään klaaninne, koska kahdessa klaanissa saattaa olla vaikkapa kissa nimeltä Lumitassu.

Muistakaa ilmoittaa tarinanne alussa, millaista palautetta haluatte!

 << <  71  72  73  74  75  76  77 [ Kirjoita ]

Nimi: koivusydän

10.01.2014 17:55
// tässä tulee tarina:)

Kävelin raskain askelin aikaisessa aamu-partiossa. Mukanani oli Keltaturkki ja pihlajakynsi.Olinmme olleet uudella reviirillämme jo muutaman auringon huipun. Metsä oli täynnä uusia hajuja ja vaaroja.Alkoi sataa. Ravistelin turkkiani märistä pisaroista. Kuljin aivan keltaturkin takan takana. Pysähdyimme haistelemaan joka askeleella.Olinme jännityneet uudesta paikastani. " Mitä nyt ?" Pihlaja kynsi murahti. " Ei täällä ole mitään pahaa !" Katsoin Pihlajakynttä mulkaisten. ( eihän sitä tiedä) ajattelin. Pakotin lihaksieni rentoutua ja huokaisin. " Pihlajakynsi on oikeassa. Olenme jo partioineet reviiriämme jo usean auringon huipun ajan, tuskin täällä on mitään mistä emme tietäisi" sanoin ja yritin kuulostaa vakuuttavalta. Keltaturkki nyökkäsi ja Pihlajakynsi väläytti kiitolliseen katseen. ( miksihän minua kiittää ?)ajattelin. Lähdinme kävelemään rajojamme pitkin. Olimme melkein kaksijlan pesällä. Kirsinme sen kaukaa koska kerran tuosta kaksijaln pesästä oli hyökännyt muutamia kissoja kimppuun. Isot kuuset olivat yläpuolellamme suurina ja tummina. Maa muuttui pehmeäksi sateen rummutaessa maahan. Kovensinme vauhtia, etenme kastuisi. Haistoin jo Jokiklaanin reviirin. Lähellä oli siis pieni ukkospolku. Pian näin pilkistyksen ukkkos polusta. Ukkospolusta ei ollut yleensä harmia sillä tiellä meni harvoi hirviöitä. Huomasin kuinka Keltaturkki jännityi. Haistoin ilmaa. " Jokiklaanilaisia !" Keltaturkki sihahti. Näin häivähdyksen Kahden tammen luona olevasta jokiklaanin sotureista. ( he ovat Pääskyhäntä ja Haukkahalla) ajattelin. Huomasin kuinka Haukkahallan lihasten jännityvän. Kurkustani kuului matala murina. " Mitäs te kaksi siinä seisotte? Etteköl ole enen varjoklaanilaisia enen nähneet? " Pihlajakynsi kysyi iallisesti kun olimme puhe etäisyydellä, muutaman metrin päästä toisistamme. " Ettekai ikoneet tulla rebiirillemme ?" Haukkahalla irvisti. " Mitä ? Miksi te niin luulette? Meillä on oma reviirikin !" Sähähdin. " Niin, meillä on reviiri joka on parenpi ja PALJON isonpi !" Pihlajakynsi huudahti. Murahdin äkäisesti Pihajakynnelle. Minua ärsytti kuinka Pihlajakynsi puhi vanhenalle soturille. " Ei minua kiinnosta reviirinne suuruudet" Haukkahalla töksäytti. Pihlajakynsi murahti ja astui askeleen taaksepäin. " Mutta aina kannattaa olla varuillaan uusista reviireistään. Varsinkin teidän suhteen " Haukkahalla tuhati ja heilautti häntäänsä välin pitämättömästi ja lähti Pääskyhäntä kannoillaan pois. " senkin pelkuri kirppusäkki !" Pihlajakysi huusi heidän perään. Kännyin Pihlajakynttä päin " sinulla taitaa olla mehiläisiä päässäsi jos aijot haastaa riitaa jokiklaanilaisten kanssa, jotka eivät aijo edes hyökätä " kähisin karheasti. " Mutta Koivusydän. Huomasit itsekin, kuinka he pilkkasivat meitä !" Pihlajakynsi huudahti. Huokaisin ja pudistin päätäni. Lähdimme kulkemaan kohti leiriä.

Leirissä:

Saavuinme leiriin. Huomasin kuinka kuningataret ja niiden pennut nukkuivat pentutarhan edessä. Soturit ja oppilaat kantoivat ristaa isoon riista kasaan. Klaani kukoisti. Huokaisin kun astuin leiin keskelle. Mustatähti kiiruhti luoksemme. " Oliko mitään eri koista?" Mustatähti kysyi vlkea turkki heilahtaen. " Ei mitään eri kois-" "- Ei mitään erikoista kuin että tapasimme jokiklaanin sotureita" Pihlajakynsi keskeytti lauseeni. " Jokiklaanilaisia? Olivatko ne reviirillä?" Mustatähti kysyi nopeasti. Huokaisin ja katsoin pistelevästi Pihljakynttä. " E-eivät olleet..." Pihlajakynsi sanoi. " Miksi sitten kerroitte sen jos eivät edes olleet eviirillä?" Mustatähti murahti. " A- ajattelin että siitä oli hyötyä..." Pihlajakynsi mutisi. Mustatähti huokaisi ja kääntyi häntää heilaisten. Mustatähti oi selvästikkin hermostunut. Pudistelin päätäni. Käännyin kohti pesälleni. Istahdin pesän eteen. Katsahdin ylös. (Enää kymmen auringon huipun hetkä ja on kokoontuminen.) ajattelin. Yhtäkkiä tunsin töksäyksen tasussani näin siskoni Pajusydänmen ainoan pojan Savupennun tassuni vieressä " ai, hei savupentu " sanoin ystävällisesti. Savupennun takaa ilmestyivät Hahtuvapentu ja Lumikkopentu. Lumikkopentu oli pentueen vanhin. Lumikkopentu istui viereen " Oletko sinä klaanin varapäällikkö?" Lummikkopentu kysäisi. " Kyllä olen " sanoin ja hymyilin hiukan. " MInäkin haluaisin !" Savupentu huusi. " Minäpä en. Sillä aion olla klaanin päällikkö " Hahtuvapentu sanoi ja pullisteli rintaansa ylpeilevästi. " Hatuv- Savu ja Lumikkopentu. Älkää häiritsekö Koivusydäntä" kuului ääni takaamme. Käännyin ja näin pentujen isän Seittikorvan, joka oli entinen erakko. " Eivät he häiritseneet" sanoin ja hymyilin. Seittikova nyökkäsi kömpelösti. Seittikorva keräsi pennut ja lähti. Huokaisin ja astelin pesään. Käperryin kerälle.

Vastaus:

Pitkä ja hyvä tarina:3 14kp!

Nimi: Hiutalemyrsky

10.01.2014 17:19
Räpyttelin silmäni auki. Uusi pesäni tuntui oudolta, ei lainkaan vielä kodilta. Pesää ei täyttänyt tuttujen yrttien tuoksut. Nousin jalkeille. Vilkaisin pientä yrtti varastoa. (Tulisi jo viherlehden aika niin yrttejä olisis taas riittävästi) Mietin. Tassutelin tuoresaaliskasalle valikoin itselleni pienen kottaraisen ja palasin se suussani pesälle. Istuuduin syömään sen. En muistanutkaan miten hyvältä riista voi maistua. Matka uuteen leiriin oli rankka, olin saanut tehdä yhteistyötä kaikkien klaanien jäsenten kanssa aina pennusta päällikköön. Syötyäni lähdin herättämään kuikkatassua.
"Kuikkatassu on aika herätä" Tönin varovasti pientä oppilasta. Kuikkatassu aukaisi silmät ja pompasi nopeasti ylös.
"Mitä teemme" Tämä uteli innoisaan.
"Opetan sinulle hieman yrteistä ja menemme myöhemmin etsimään joitakin yrttejä" Nauuin.
"Ei täältä voi löytää mitään" Kuikkatassu huomautti ja katseli ympärillä olevaa maisemaa joka oli peittynyt lumesta.
"Joitakin on" Vastasin ja kävelin yrtti nurkkaukseni luo.
"Tuo on hiirensappi" Kuikkatassu hihkaisi nähdesään yrttini. Hiirensappi oli hieman sivusta muulta koska se ei saanut koskea yrteihin. Naurahdin.
"Kyllä se on tehokas punkeihin ja sitä ei pidä maistaa muuten paha maku jää päiviksi" Sanoin ja tunsin toistavani monen parantajan sanat.
"Mitä nämä muut on?" Kysyin kuikkatassulta. Kuikkatassu tunnisti vesimintun, fenkolin ja kehäkukan.
"Hienoa tuo tuossa jota on vähän on rosmariini. Sitä käytetään vain kuolleen ruumiin hajun peittämiseksi. Ja tuo on taikiaisen juurta se on oiva apu tulehtuneisiin rotan puremiin" Sanoin. "Nyt saat opetella tekemään oiken yhdistelmän matkayrttiä" Käskin. Kuikkatassu silmäili yrttejä tämä valitsi suolaheinän ja pari muuta yrttiä.
"Hyvä" kehuin oppilasta.
"Mene nyt etsimään yrttejä ja pidä tassusi erossa niistä mitä et tunne äläkä varsinkaan maista" Käskin. Mielessä oli vieläkin muisto kun pilvitassu söi kuolonmarjoja. Kuikkatassu nyökkäsi ja lähti juoksemaan kohti metsää.
"Palaa ennen auringon laskua" Huusin oppilaan perään.
"Selvä" Tämä naukui vastauksen. Käännyin ja aloin järjestellä yrttejäni. (Hiirensappi tuohon ja unikonsiemenet tuonne) Ajatelin mielessäni.
"Kuinka voin autaa" Kysyin kun kuulin askeleita pesäni oviaukosta. Käänsin katseeni tulijaan. Pesän edessä seisoi Sinitähti.
"Tulin juttelemaan" Sinitähti sanoi vakaalla äänellä.
Istuuduin.
"Niin" Kysyin.
"Olen nukkunut viime aikoina levotomasti tähtiklaani yritää sanoa jotain. Oletko sinä nähnyt mitään" Sinitähti kysyi.
"En ole mutta kerron kyllä jos näen" Lupasin.
"Kiitos. Niin ja toinen olisiko sinulla jotain tähän haavaan" Sinitähti kysyi ja näytti pientä naarmua josta tosin vuosi paljon verta. Nyökkäsin ja nousin ylös. Otin hämähäkinseittiä ja laitoin sitä päällikölle.
"Kas noin tuskin tarvitse unikonsiemeniä pieni kipu ei haitaa" Sanoin. Päällikkö nyökkäsi kiitoksen ja lähti arvokain askelin pois pesästä. Pentutrhassa olin monen kuullut juttelevan että nämä halusivat olla suuria sotureita. Itse olin erillainen. Tahdoin pienestä pennusta saakka parantajaksi ja lopulta pääsin. Huokaisin. En ollut enää nuori vaan koko metsän vanhin parantaja. Lopulta ajatukseni keskeytyi.
"Saisinko hiirensappea" Pieni oppilas kysyi. Otin sammalta ja kostutin sen hiirensapella.
"Pese tassusi joessa älä syö hiirensappea" Neuvoin oppilasta. Kurkitassu palasi auringonhuipun hetken jälkeen suusaan isokasa yrttejä.
"Enempää en jaksanut kantaa" Tämä naukui.
"Kiitos vielä jos etsit takiaisen juurta. Olit nopeampi kuin kuvitelin" Naurahdin.
"Niin löysin paljon yrttejä läheltä. Menen nyt etsimään takiaisen juurta" Kuikkatassu sanoi. Hymähdin. Laitoin yrtit hyvään järjestykseen. Aikaa kului annoin oppilaille hiirensappea kävin katsomassa kuningattaria ja klaanivanhuksia. Aurinko alkoi laskea kun pesälleni ilmestyi hengästynyt Peuransilmä.
"Lukkitassun jalka meni sijoiltaan kuikkatassu on hänen luonaan mutta kertoi ettei osaa ja sinun pitää tulla" Peurasilmän sanata menivät sekaisin ja tämä hengitti raskaasti.
"Otan tarvikeet ja näytä tietä" Käskin. Otin kasan unikonsiemeniä mukaan. Saavuimme paikalle jossa Lukkitassu makasi. Tämä ulvoi kivusta. Kuikkatassu rauhoitteli oppilasta.
"Rauhassa lukkitassu" Käskin. Käännyin sitten oppilaani puoleen.
"Katso että lukkitassu syö nämä" Sihahdin. "Lukkitassu syö nuo kaikki unikonsiemenet" Sanoin lukkitassulle.
"Kaikkiko" Kuikkatassu naukui hämmästyneenä. Nyökkäsin.
"Hän ei saa tuntea kipua kun työnnän jalan paikaleen" Mau`uin. Kuikkatassu pudotti siemenet oppilaan eteen ja minä menin katsomaan jalkaa. (Ei niin paha kuin voisi olla) Ajatelin.
"Hän söi ne" Kuikkatassu ilmoitti. Lukkitassu vajosi nopeasti uneen.
"Hyvä" Naukaisin. Yritin saada jalkaa paikaleen ja lopulta se onnistui. Lukkitassu heräsi ja ulvahti.
"Kas noin kaikki kunnossa. Sinun on paras levätä loppu päivä" Käskin. Käännyin peuransilmän ja kimallemyrskyn puoleen.
"Autakaa hänet leiriin minun ja kuikkatassun pitää palata" Sanoin sotureille. Nämä nyökkäsivät. Annoin hännällä kuikkatassulle merkin seurata minua.
"Tunsin itseni avutomaksi kun en voinut auttaa" Kuikkatassu maukui hiljaa.
"Ei se mitään et voi tietää jotain mitä et ole edes oppinut. Tulehan palataan leiriin näytän sinulle ne yrtit joilla ampiaisenpistos hoidetaan" Käskin ja pinkaisin juoksuun.

Vastaus:

Ihana tarina ja pitkä, kertoi hyvin parantajan elämästä 14kp:)

Nimi: Huurreturkki

09.01.2014 17:55
//Jatkan tavallaan Lumitähden tarinaa:)

Istuin puisella levyllä. Se haisi kaksijaloilta mutta siitä oli mukava katsella lampea. Mietin hetken pitäisikö minun olla leirissä määräämässä partioita, mutta jätin huolen muualle ja jatkoin lammen katselemista. Näin lammen pinnassa punaruskean kollin. Tunnistin hänet heti Roihusydämmeksi.(Oi kumpa hän olisi täällä...)Ajattelin. Kävin makuulteni puulle ja nukahdin pian.

UNI:
Olin vanhassa leirissämme metsässä. Näin vierelläni Roihusydämmen.
”Hei.”Kolli maukui.
”Hei.”Mau'uin lempeästi ja painauduin Roihusydäntä vasten.
”On tulossa vaikeita aikoja.” Roihusydän maukui mutta ei katsahtanut minuun päin.
”Tiedän sen yhtä hyvin kuin sinäkin.”Mau'uin ystävällisesti.
”Päätin vain varoittaa...”Roihusydän maukui ja katsahti minuun. Roihusydän hymyili. Kolli lähti hetken kuluttua ja jäin yksin leiriin.(Mitä tuollaisestakin oli hyötyä?)Ajattelin.

Heräsin kun Lumitähti huusi vierelläni:
”Huurreturkki!”Päällikkö huusi.
”Mitä?Mau'uin.
”Olen etsinyt sinua kaikkialta!”Lumitähti jatkoi.
”Mene kokoamaan partioita!”Lumitähti maukui ja lähti pois. (Pitihän se arvata...)Ajattelin ja kävelin leiriä kohti.

//Sori pätkyys ja tylsyys:/

Vastaus:

Hyvä tarina ja mystinen uni=) 2kp

Nimi: Lumitähti

09.01.2014 14:58
Olimme jo päässet uusille alueille. Ne vaikuttivat jo jotenkin kummasti tutuilta, mutta jokin minua häiristi, ei kyllä hajua mikä. Tepsutin ulos päällikönpesästä ja katselin leirissä touhuavia sotureita. Mietin hetken pitäisikö minun määrätä jokin partio, mutta päätin, että se olisi varapäällikön, Huurreturkin, tehtävä. Ainoa ongelma siinä oli kuitenkin se, etten nähnyt Huurreturkkia missään. Päätin jättää partioiden teot sikseen ja suunnistin suurelle tuoresaaliskasalle ja otin pääskyn sieltä. Tasuutin pois tuoresaaliskasan luota ja istahdin erään kannon viereen syömään ruokaani. Söin pääskyn parilla isolla haukulla ja nuolaisin viimeisetkin rippeet viiksistäni. Kiedoin häntäni ympärilleni siten, että se lepäsi tassujeni edessä ja katselin, kun pari soturia kielivät kahdestaan leirin reunalla. "Päällikkönä olo alkaa olla mälsää, kun ei ole kerään, joka minulle uskaltaisi naukua mitään..", ajattelin tylsistyneenä ja mieitin pitäisikö minun mennä vain juttelemaan jollekin vai lähteä metsälle tutustumaan uuteen reviiriin. Hetken aprikoinnin jälkeen päätin lähteä tutkimaan uusia rajoja, vaikka ne olin jo kolme kertaa kiertänyt. Nousin seisaalleni ja lähdin leiristä vähin äänin.
Kävelin lumisessa maalla ja mietin, miten klaanit ikinä sopeutuisivat uusiin alueisiinsa. Eniten minua mietitytti se, että kuka keksisi ensin laajentaa rajojaan ja saisi ensimmäisen rajakahakan aikaiseksi, mutta eipä sillä niin väliä olisi, jos se ei koskisi Jokiklaania. Kävelin kohti Varjoklaanin ja Jokiklaanin rajaa varmistaakseni, ettei puolellamme olisi käynyt yhtäään Varjoklaanilaista, sillä olin kuullut, että Varjoklaanilla oli tapana ryöstää riistaa toisilta. Kuitenkin onnekseni Varjoklaanin epämiellyttävät hajut olivat omalla puolellaan ja meidän puolellamme ei ollut yhtään Varjoklaanin hajua. Tyytyväisenä lähdin järven rantaa pitkin kohti toista rajaa, joka oli suon reunalla...

//Tosi tylsä ja lyhyt tarina, mutta en vain keksi mitään xDD Että, jos joku haluis tulla häiritsemään miuta, niin vois olla jees ^^

Vastaus:

Kerroit hyvin päällikkönä olemisesta, eikä se ollut tylsä;D 5kp

Nimi: Kirjokylki, myrskyklaani

08.01.2014 19:52
Minua jännitti tämä uusi alue. En tuntenut sitä niin hyvin. olinhan minä tietenkin jo käynyt katselemassa mikä raja oli missäkin. En kuitenkaan pitänyt tästä uudesta paikasta. Se oli tuntematon, toisin sanoen täyttä tuntemattomia vaaroja, joita ei osannut vielä varoa. Kävelin korvat pystyssä ympärilleni ja luimien jos josatkin kuului epämääräine ääni. Hiiren haju kuitenkin rauhoitti minua ja aloin kävellä niinhiljaa, kuin lumisessa maastossa ikinä pystyikään. Kuutnelin tarkkaa. Hiiri kulki maan alta. ja pahakseen onnekseen juuri minun jalkojen alta. Painoin jalkani kynnet esillä hagen pinnasta läpi. Kuulin pelästyneenä vinkaisun ja tunsin lämpimän karvan. Heitin hiiren ilmaan, ja otin sen s´sullani kiinni. Huomasin että järven ranta olisi lähellä. #Onkohan se jäätynyt# mietin ja päätin lähteä otamaan siittä selvää. Tiesin myös, että olin lähellä varjoklaanin leiriä. Varjoklaanista tuli mieleen pimeä, ja pysähdyin lähes samantein, kun olin lähtenyt liikkeelle. (Mitäköhän hänelle kuuluu?) mietin mielessäni ja katselin ylös taivalle. (Ja missä hän, seka kielomieli ovat nyt) ajattelin mielessäni. Suljin silmäni ja muistin sen pakokauhun minkä näin klaanilaisteni silmistäni, ja ssen minkä tunsin sydämmessäni. Järkyttyeenä vain poistuin muun joukon mukana. Kaipasin takaisin. Olein mennyt makaamaan lumeen, hiiri edessäni elottomana maaten kyljellään. Huokaisin syvään. Päätin sittenkin palata leriin, sen sijaan, että menisin katsomaan sitä järveä. Järvi oli toki ihan lähellä, mutta päätin, että menisin sinne myöhemmin. ÖLeiriin oli kuitenkin jonkin verran matkaa. Lähdin siis kävelemään kohti leiriä. Loikkasin luultavasti puron yli.siittä lähdinkin juosten hiiri suustani heiluen. Väistelin kiviä ja puita. NIin kuin Myrskyklaanissa, paitsi nämä olivat eri puita. Eri kiviä. Kaikki täällä oli erillaista. #Palaammmeko enää ikinä takaisin# mietin mielessäni.

//Nyt tuli tällänen vähän lyhyempi tarina sorii D::

Vastaus:

Pari pientä kirjoitusvirhettä, mutta muuten mukava tarina, vaikka ei ollutkaan pitkä 4kp;)

Nimi: Suklaa

06.01.2014 16:30

Istuin sammalpedillä, parantajanpesässä. Kaikulaulu oli lähtenyt etsimään jotain yrttiä, oli hiljaista. Käpäläni oli parantunut täysin. Olin miettinyt asioita ja olin tehnyt päätöksen, että jäisin Taivasklaaniin. Enhän edes tiennyt minne mennä seuraavaksi Myrskyklaanin tai kaksijalkalaan en palaisi. Säilyttäisin muiston äitistä ja isästäni ja sisaruksistani sydämessäni, mutta ottaisin askeleen eteenpäin uutta tulevaisuuttani. En ikinä saisi taivasklaanin kissojen hyppykykyä, mutta uskoin olevani onnellinen täällä. Olin ollut Taivasklaanissa jo pitkään, että olin onnistunut ystävystymään monien kissojen kanssa, vaikka kaikki eivät oikein pitäneet siitä että olin kulkukissa. Kun poistuin parantajan pesästä, huomasin lumen peittäneen leirin. Pennut leikkivät lumen seassa. Hymähdin ja vilkaisin jo minulle tuttua maisemaa. Järvi oli saanut pienen jääkerroksen, mutta soturit olivat hajoittaneet siihen aukon, että he voisivat kalastaa. Suunnistin kohti päällikön pesää. askeleeni saivat lumen narskumaan. Kun astuin sisään näin arvokkaan valkoisen naaraan. "Jäätähti, minulla on asiaa" sanoin kunnioittavasti. Kohtasin Taivasklaanin johtajan Jäätähden katseen. "Haluaisin liittyä Taivasklaanin" sanoin. Oli hetken aikaa hiljaista, kunnes Jäätähti puhui "Lupaatko olla uskollinen Taivasklaanille?" tämä kysyi. "Lupaan" sanoin hetkeäkään epäröimättä. Tämä nyökkäsin hymyillen hyväksyvästi "Pidämme nimitystilausuuden kun kaikki kissat ovat saapuneet partioista ja sinusta tulee taivasklaanin soturi" Jäätähti sanoi iloisemmin. Nyökkäsin ja poistuin.

Aurinko alkoi laskea, oli pimeämpää. Huomasin Jäätähden poistuvan pesästä, Taivasklaanin varapäällikkö Teräkynsi käveli hänen vierellään. ”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne kivikeon juurelle klaanikokoukseen” Jäätähden ääni kaikui ilmassa. Kissoja ilmestyä kivikeon lähelle, kuuntelemaan mitä asiaa Jäätähdellä olisi. Olin sukinut turkkini kiiltäväksi. ”Suklaa on päättänyt liittyä Taivasklaanin, olemme kokoontuneet, koska hän on valmis saamaan soturinimensä” Jäätähti ilmoitti. Kissat alkoivat supista ja katselivat minua. Astelin kissajoukon keskelle. ”Minä Jäätähti Taivasklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän kissaan, vaikka hän ei ole kotoisin tästä klaanista, hänellä tarvittavat taidot taivasklaanin soturiksi” Jäätähti sanoi. ”Suklaa lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, vaikka henkenne uhalla?” Jäätähti sanoi. Katsoin Jäätähteä silmiin, ”lupaan!” sanoin varmasti. ”Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta annan teille soturinimenne. Suklaa tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan nimelle Suklaanaamio. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja voimaasi, ja hyväksymme sinut täydeksi taivasklaanin soturiksi.” Jäätähti julisti. Tunsin ylpeyttä ja intoa, Suklaanaamio se oli soturinimeni. ”Suklaanaamio!” ”Suklaanaamio!” kissat hurrasivat ja kerääntyivät ympärilleni onnittelemaan. Pieniä lumihiutaleita alkoi putoilemaan taivaalta.

 

©2019 MʏsᴛᴇʀʏCᴀᴛs - suntuubi.com